torstai 17. joulukuuta 2009

Ihana lahjus!

Oivoi, miten mieltäni lämmittää! Sain Katilta Omenankukkia ja Villalankaa-blogista arvontapalkinnon. Paketissa oli kaksi vyyhteä ihanan punaista perulaista merinovillalankaa. Aivan upeaa, en ole koskaan törmännyt tällaiseen luksukseen! Lisäksi sain piparisuklaalevyn, ison ja ihanan, sekä maustettua mate-juomaa. Sekin on minulle aivan uutta!


Kiitos kaunis, Kati!

lauantai 21. marraskuuta 2009

Joulua keittiöön

Vihdoin ehdin ommella verhoja ja liinoja, askarrella koristeita ja laittaa ne vielä esillekin! Tässä makupaloja meidän jouluisesta keittiöstä. Olen pelkistetyn ystävä, enkä varmaankaan ainakaan lisää enää mitään.









Raitakangas Finlaysonin pussilakanasettiä. Halavalla. Sitä jäikin vielä, jos innostun raidoittamaan vaikka koko talon! Leikkasin siis kaiken kauniin rikki ja ompeleskelin muutaman suoran sauman.

Tuoli kahvinkeittimen alla on tilapäisratkaisu, siihen tulee jokin kapea hyllytaso/seinähylly/kaapinpuolikas, jos sellaista nyt ylipäätään on olemassa. Listoitus uupuu, mutta so what =)

Piparit lapsellisia tuotoksia savesta, äidillä ei ollut osaa eikä arpaa niiden aikaansaamisessa. Mandariinit menivät vanhoiksi kulhossa, mutta ne pystyi hyvin vielä viipaloimaan ja kuivattamaan jouluisiksi koristeiksi kappaverhontapaiseen...

Matto (Ikean) Tiinalta. Kiitos kaunis, se on täydellinen! <3 Muu rekvisiita onkin vanhaa.

Joulu saa tulla!

torstai 19. marraskuuta 2009

Arpakoneen tulokset

Tulokset? Kyllä, enemmän kuin yksi.

Hölläsydämisenä ja lahjojen antamisesta pitävänä ihmisenä en malttanut jättää vain yhtä ihmistä ilakoimaan saamastaan tuurista. Arvoin toisenkin, lohdutuspalkinnon. Meillä lapsena Mamma aina synttärijuhlille tullessaan antoi sankarille lahjan, ja muille lohdutuspalkinnon. Eipä ollut koskaan kateutta tai pahaa mieltä!
En minä nyt sentään ihan niin montaa palkintoa, mutta jos sen yhden pienen...

Käytin satunnaislukugeneraattoria.



Laskujeni mukaan voittajaksi suoriutui niukin naukin Mude.

Toiseksi kiri Artun äiti, joka siis saa kuitenkin jotain pikkuista kivaa =)

Onnittelut molemmille voittajille! Laittaisitteko sähköpostia sivupalkissa olevaan osoitteeseeni yhteystietoineen, niin alan vähitellen värkätä postia teille =)

Arvonta suljetaan!

Näiden vihreiden sukkien myötä suljetaan arvontakin. Kiitos ihan jokaiselle osallistujalle! Tuli hurjan hyvä mieli siitä, että kävijöitä on niin paljon, kuin myös siitä, että moni tahtoo saada omakseen jotain... enpä kerro enempää =) Olkoon yllätyksenä toistaiseksi!



Lankana Lidlin joku lanka (kaikkihan ne on tekokuituisia), joka narisi neuloessa. Vakaumuksellisesti päätin, etten koskaan osta sitä. Ostin kuitenkin. Olkoon, ihan hauskat ne on. Menevät erääseen joulupakettiin tossujen ja punaisten sukkien kanssa.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Huomio! Arvonta!

Huomioin juuri vasta itsekin, että kävijämittari suhauttelee aivan kohta viittätonnia. Senpä vuoksi kommentoineiden kesken arvonta. Mainostaakin saa, mutta minen kyllä jaksa laskeskella niistä lisäpointseja. Siispä yksi miumau jokaiselle, olkoonkin jostakusta kuitenkin kamalan kurjasti tehty =)

Arvonta siis käynnissä siihen saakka, kunnes mittari vinkuu yli viidentuhannen, huudan sitten stoppia.

Laita mielellään kommenttiisi jotain viitettä siitä, millaisen toivoisit palkkiosi olevan, jos osut onnettaren suosikiksi.

Lizard hits again

Pipolle kaveriksi lapaset. Tämä on nyt se loistava idea joka ulkoa hakien löytyi =) Silmät kirjoin villalangalla, piposta poiketen. Vähän näköä antavat pienet lasihelmet. Kieli on i-cordia - en jaksanut alkaa leikkailemaan kankaista mitään. Selkäruoto virkaten kuten pipossakin. Sisään neuloin toisetkin lapaset siinä toivossa, että ne olisivat lämpimämmät talviaikaan. Pipoon pitäis varmaan kanssa!



Jatkoa seuraa =)

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

inspiraatio, mitä se on?

Pieni Lintu odottelee kuuleman mukaan inspiraatiota. Niin tein minäkin, neuloin tylsästi parit sukat ja mietin, että tylsät niistä tulikin. Kävin toki ulkona inspistä etsimässä, ja sehän löytyi ihan yllättäen... lopputuloksesta ei nyt vielä ole kuvaa, sillä huippukeksintö on vielä hetken aikaa työn alla. Sen sijaan esittelen ne tylsät sukat.



Seiskaveikkaa, seiskaveikkaa, seiskaveikkaa... mutta sainpa kulutettua erään vaaleamman harmaan ylijäämän näihin. Seuraavan kuvan punaiset sukat ovat myös sitä samaa taattua laatua, verenpunaisessa värissä. Väri on sama kuin edellisen postauksen tossuissa, mutta koska ilta oli pimeä ja blaablaablaa... Hieno kiilto on punaisissa. Harmaissa ei ollut. Punaisten varsi on muuten sitä samaa valepalmikkoa, koska lahjon tossujen saajan äitiä myös. Kuin kaksi marjaa.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Tossut

Tässä ne nyt on, luvatut huopatossut. Poimin silmukoita jostain huopuneen aineksen joukosta ja neuloin valepalmikkoa varsiksi, siinä toivossa että ne pysyisivät paremmin vilkkaissa pienissä jaloissa.



Hieno lankakerä toimittaa jousteen venytyksen virkaa, jotta siitä saisi edes jotain selvää kuvassa =)

perjantai 13. marraskuuta 2009

Neulojan mehumuki

... näyttää aivan yhtä järjelliseltä, kuin itse neulojakin tähän aikaan vuoden kiertoa.

torstai 12. marraskuuta 2009

Lizard, man

Tulipa tehtyä. Tästä haaveilin pitkään ja koska cittarissa oli lankaa tarjouksella, menin, näin ja ostin. Tämän piti olla ihan itselle, mutta joku seitsemänvuotias omi sen ennen kuin ehdin kissaa sanoa...





Ohjeena oli Pirkka-lehden jonkunvuotisen pipokisan yksi ehdokas, "Lisko kivellä". Onhan se ihan hauska.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Horse and riders

Tällä kertaa tuli lunta niin, ettei ovesta tahtonut päästä ulos. Kunnon lumi, ensilumi. Ja tietenkin ne kylkiäiset:




Ritari valkealla ratsullaan riensi pelastamaan neitoa... ja neitohan hankkiutui pulaan tämän tästä, jotta prinssinsä saapuisi.


Noh, neito ei ehkä ollut kauneimmasta päästä. Mutta kovin innokas, kuten tekijänsäkin. Tämä oli terapeuttinen omakuva.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Arvontakin

...löytyisi tällä kertaa maalta. Onnea matkaan!

Tuplat

Lapasia pukkaa, kun kerran niitä on toivottu. Huiskaisin pojalle tuplalapaset, kahdesta eri värisestä harmaasta (7veljestä). Reunassa rapuvirkkausta, jottei karkaa homma käsistä. Tosin jäi ohje seuraamatta, tai oikeastaan kokonaan huomiotta ihan alusta saakka. Varsiosakin on tuplana, mitat ihan mitä sattuu ja peukalokin on tehty kiilapeukalona. Se siitä ohjeesta. Sori Pia...

perjantai 30. lokakuuta 2009

Turku city

Viikonloppuna oli turussa silakkamarkkinat. Tottakai kävimme, ja tottakai saimme valtaisan kalansaaliin. Äidin kanssa on hauskaa. Teini-ikäisenä olin takuuvarmasti toista mieltä, mutta olemme ymmärtäneet toisiamme yhä paremmin vuosien vaihtuessa. Nyt saan sanoa puhtaasti sydämestäni: minulla on maailman paras äiti!

Markkinoilla ihanan Aurajoen rannassa hymyilytti eräs auto... että oikein taksi =)



Kontatkaa, mersumiehet! Audimiehet myös! Kumartakaa ja tehkää kunniaa! Tässä on asennetta - enää ei tee mieleni matkustaa perinteisillä mustilla hienoilla takseilla ollenkaan. Tahdon minin!

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Peruskamaa

Neulaisinpa ihan tavalliset vanttuut. Ekaa kertaa toki opettelin kiilapeukaloa, ja hyvinhän tuo onnistui. Näistä tuli miesten kokoiset, täytyy ehkä pienentää seuraavia varten...



Vaikka niin vannoin, etten esittele keskeneräisiä töitä, näkyy kuvan yläkulmassa yhdet ihan pienet huopatossut. Mieli teki kokeilla, ja kun jossain näin just tuollaiset, mutta niihin oli neulottu vielä huopumattomasta langasta pitsivarret. Kokeiluun =)

maanantai 26. lokakuuta 2009

Kiitoksen aika

Kiitos ihanille lukijoilleni. Kiitos teille, jotka olette jaksaneet ja viitsineet kommentoida kertomiani juttuja. Tiedän, että tätä blogia lukee kohtuullinen määrä ihmisiä. Minut tekee onnelliseksi jo se, että joku on kiinnostunut. Tänään iloitsin erityisesti siitä, että olitte kommentoineet! Minulle on tärkeää huomata, että jotkut teistä palaavat takaisin lukemaan.

Kiitokseksi tästä: kuvassa on meidän pihamänty upeassa yöasussaan. Voisin istahtaa sen alle tuntikausiksi haaveilemaan ja katselemaan kohti taivasta. Ihan yhtä paljon haaveilen mukavasta palautteesta!



Kiitos!

Harrastus on aina hyvä

Olemme poikien kanssa keksineet uuden keinon kuluttaa aikaa. Ihan ilmaistahan tämä ei ollutkaan, mutta niin hauskaa!





keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Syyslomapuuhaa

Paikallinen nuorisotoimi oli järjestänyt syysloman alaksi lapsille puuhaa jos jonkinlaista. Kävimme suuunnistamassa, askartelemassa ja reissaamassa. Tässä suunnistusretken antia.


Ping!


Jännistystä onnenpyöräjonossa


Vielä suurempaa jännitystä itse onnenpyörässä!




Makkaran ja vaahtokarkkien grillausta. Kyllä maistui!

Tällainen aktiivinen toiminta on suurkiitoksen arvoista. Lapsilla oli hurjan hauskaa. Päivästä ei puuttunut viihtyvyysmomenttia minkäänlaista, vaan aikuisiinkin välittyi tekeminen, jännittäminen, hauskuus ja rentous. Hatunnosto niille puuhakkaille ihmisille, jotka tekivät tämän mahdolliseksi! Kiitos!

maanantai 19. lokakuuta 2009

Taas hemmotellaan neulojaa! (Ulla tuli)

Uusi ulla on ilmestynyt. Ihana. Aluksi pikakatsoin, että ei juuri mitään mulle. Ja sitten tutustuin tarkemmin...

Vellamot on aivan ihanat! Ne on pakko neuloa, vaikka päätinkin että nuelon ne väärinpäin. En kummemmin tykkää tuosta varvasaloituksesta, enkä tiimalasikantapäästäkään. Kannatan perinteistä, hih!

Ja Kopernikus. Vitsi mikä fluffy, ja mikä kuvio. Mulle tulee heti tää!

Kennojuttuja olen aina halunnut kokeilla, sen jälkeen kun bongasin kennopipon jonkun ihanasta blogista. Tässä se toimii kokonsa puolestakin: pieni työ, nopeasti valmista.

Entä sitten nämä? Vitsi, näen jo silmissäni syysiltaisen teehetken ystävän kanssa kynttilänvalossa =)

Indilit on pakko saada! Mulla ei ole hajuakaan, millaista käytetty lanka on, mutta minähän väännän ne vaikka seiskaveikasta, kunhan saan tällaiset ihanuudet! *sisulla mennähän*

Tassunjäljet... tästä pääni kehittelee jo jotain toisenlaista, mutta lapsia siis tassutellen kuitenkin.

Verso-sukat. Näissä on se sama kaiku kuin saunasukissakin (löytyy myös Ullasta, en jaksa nyt etsiä ja linkittää). Aivan ihanat! Ehkä se on tämä mun uusi vihreä kausi?

Korkea aika kaivella ne puikot esille jostain kaapinnurkista ja lankakauppaan, ellet ole jo hakenut =)

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Satu äidistä ja naurusta

Olipa kerran, ehkä jopa toisenkin kerran, äiti jolla oli tavattoman tylsä iltapäivä. Äiti istui neulomassa uusia juttujaa, joita hän ei vielä voinut blogata, sillä kaikki neuletyöt olivat kesken. Äidissä oli niin paljon perfektionistia, ettei hän sallinut itselleen mitään kesken jäänyttä esiteltäväksi kanssaihmisilleen.

Äiti keksi kotitöidensä lomassa käydä katsomassa pihassa. Itsetehdyn kukkapylvään päässä istui eräs kurpitsapoika, oranssi ja iloinen, vaan varsin ilkikurinen ja villikko. Se näytti siltä, kuin silläkin olisi ollut kylmä ja tylsähkö päivä.

Äiti alkoi kertoa kurpitsapojalle vitsejä. Toinen toistaan paremmat vitsit lennähtelivät syksyn lehtien kanssa kilpaa. Seassa hyppeli muutama blondivitsi, jokunen ruotsalaiskasku, pikkukalle-tarinakin saattoi kurkistaa jostakin kulman takaa ja yllättää sekä kurpitsapojan että äidin itsensäkin. Ei kulunut pitkään, kun kurpitsapoikaa alkoi naurattaa. Se nauroi niin makeasti, että pienet kastepisarat tipahtelivat sen silmäkulmista ja suupielet venyivät korviin saakka.

Kurpitsapoika kikatti ja hörötti niin, että se keikahti pyöreän pohjansa päällä selälleen.



Se ei enää osannut lopettaa käkättämistä, vaan se venyi ja vanui alaspäin, suupielet yhä virneessä ja silmät sirrillään.



Pihassa kurpitsa nauraa edelleen, ja jos sattuukin käymään niin, että äidille tulee toinen tylsä päivä, äiti voi aina palata lukemaan satua omasta vitsailupäivästään, eikä hänellä enää milloinkaan ole tylsää.

Sen pituinen se. Tai levyinen. Tässä tapauksessa.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Mummo

<--*kliketi klik*

Voihan Mummo! Tämä on ihan parasta viihdettä!!

perjantai 16. lokakuuta 2009

Ostoksia

Mulla kyllä piti olla shoppailuvapaa kuukausi, mutkun mutkun! Kävin pikakaupassa eräässä halpamarketissa, ja siellä nämä oli laitettu ihan kassan eteen. Pakkohan mun oli, sitäpaitsi vanha siivilä oli sellaista vallan epäkäytännöllistä kädessäpidettävää mallia, ja siinä oli lankakin poikki pohjasta, ja se teki mulle jo haavankin... lisää selityksiä ja syitä pyydettäessä sähkpostiin *virn*



Karkkikaulanauhasetti on yhtä pientä tyttöstä varten, ei itselle. Ja sehän nyt sentään sallitaan, joohan?! Kyllähän joka prinsessa nyt yhden kaulanauhan on itse askarrellut?

torstai 15. lokakuuta 2009

In love!

Ihan vaan pikapostauksena aamunäkymää kylppäristä: minun ja Karvaisen hammasharjatkin tnutuvat olevan rakkauden pauloissa =)

Sara arpoo

Toisella Saralla on arpajaiset. <--*klik* Lupasin linkittää omaani, pitäähän sitä nyt kaimaa autella! =)

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Mouse

Pikatyönä Huopasesta hiiri. Pesukoneessa 60 asteessa, ja silti jäi isoksi. Kelpasi kaverin kissoille kivasti (runnottiin ensimmäisen viisiminuuttisen aikana ja pestiin karhealla kielellä seuraavan viisiminuuttisen aikana).



tiistai 13. lokakuuta 2009

Ridaajalle

Valmiit! Jes! Ja hetkeen en tee mitään näin puuduttavan sileää ja pitkää :)

Malliosviittaa otin Tuulian Brego-sukista (se ihmeellisen hauska hollantilainen kantapää varpaista aloittaen). Muu onkin sitten ihan vaan perustavallista ja omasta päästä aivan polvien yläpuolelle saakka.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Touhukas

Yritän liittää videokuvaa, takuita onnistumisesta ei ole.

Sain aamun naurut: kaveri yritti selvittää, miten herkun saa irti, kun joku on laittanut sen kiinni.

video

Peeäs, tässä on äänetkin. Älä säikähdä! Vaihtoehtoisesti voit laittaa koneeseesi äänet päälle. Liitin musiikin vaan.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Kurpitsajuttua

Aiona ja edelleen jatkan tätä kurpitsateemaa. Ensin ne koristivat pöydällä asetelmassa. Sitten koverrettiin kuoresta lyhty. Nyt sisältö on keiteltynä kasaan ja purkit koristeltuina jatkomatkailua varten.





Paperiaskartelua tänään: siinä missä äiti kirjoitteli tölkin nimilappusia, lapsi pisti piirrellen. Siitä tulee taiteilija! 7-vee piirtää kolmiulotteisia kuvia (olen sanaton)!

lauantai 3. lokakuuta 2009

Syysaskareet

Tänään Mutkan kanssa askarreltiin. Minä leikkasin ja kaiversin, Mutka nyppi ja yritti saada otetta siemenistä. Lips! Naps! =)

Padassakin porisee, mutta tälllä kertaa pelkkää askartelua.

Taso (ei minun vaan keittiön)

Karvainen ukkokultani löysi (siis kaiveli esiin) kauan marinoituneen marmoritason. pesin sen ja Karvainen kokosi. Se sopi kuin nakutettu keittiön alakaappien päälle, johon olinkin haaveillut jotain muuta kuin sitä vanhaa harmaata rikkinäistä kantta.

perjantai 2. lokakuuta 2009

(Pelkkiä?) kuulumisia



Lupailin kertoa Porin reissun saaliista. En kuitenkaan jaksanut enää penkoa niitä useita, ihania vaatekappaleita ja esineitä kaapeista kuvattavaksi. Kiinalaisravintolan antia silti. Kuva kertookin, että ravintola on kauniisti ja aistillisesti sisustettu. Taustalla soi kaunis, rauhallinen kiinalainen kieli- ja puhallinsoitinmusiikki. Ruoka oli hyvää, suorastaan taivaallista - tiedän, monissa etnoravintoloissa vierailleena, että aina eivät miljöö, ruoan maku tai hinta, tai edes asiakaspalvelu ole kuvailtavissa kohtulliseksikaan.
Täällä tarjoilija tuli paikalle hymyillen ja hieman kumartaen =) Kuin oikeasti kiinassa ikään! Jäi hyvä mieli, kaikin puolin.



Nämä kotoa. Sain ystävältä tällaisia ihanuuksia! Katselin tarveaineita tovin ja päätin, että tänään niistä ei tehdä mitään. Muuta kuin asetelma. Minusta se on kaunis ja syksyinen, sääli vaan, että suurin osa porisee pian padassa! =)

P.S. Kenellä olis lainata lasitölkkejä... pihlajanmarjahyytelötkin huutelee tekijäänsä.

Edith: Ihmettelin viimeaikoina otamieni kuvan laatua (mm. kurpitsakuva). Havaitsin tänään, perjantaiaamuna klo 05.09, että kameran asetukset ovat olleet maisemakuvauksella. Miksi ihmeessä?! Ja eikö mulla ole muuta tekemistä tähän aikaan, yleensä normaalit ihmiset nukkuu tällä kellonlyömällä. Heräsin ennen aikojani ja tässä sitä sit ollaan. Huomenta vaan.

lauantai 26. syyskuuta 2009

Lankoskella


Kävimme pikapyrähdyksellä Lankosken vanhalla padolla. Ravintola Köffi (kioski se minusta kyllä on)on aina kasitiellä pakkopysähdyksen paikka: siellä on viihtyisää, yleensä rauhallista, hyvää ruokaa. Lapset tilaavat huipputerveellistä - hampurilaista, ranskalaisia, nakkeja... äiti yleensä tyytyy kahviin, koska vatsanympärys ei siedä noita ihania grillimässyjä =)







"lentävä lapsonen"

Joka kerta myös vanhaa koskea on käytävä ihailemassa. Tällä kerralla meillä oli enemmänkin seikkailuaikaa, ja kosken takaa löysimme aivan ihanan vanhan padon. Mutka sanoi, että kivenkoloissa näkyi käärmeitä. Mikä ettei, mutta tulimme kohtuullisen kiireellä kivikosta pois.

Päälle päätteeksi lapsen matkatessa viikonloppureissulleen minä jäin Pori cityyn viettämään ihanaa aikaa pitkäaikaisen uskotun ystävän kanssa. Kävimme innokkaina kirpputoreilla ja illalla ravintolassa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa =)

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Hiljaisuus

Olettehan tietenkin huomanneetkin, että täällä on hiljaista. Olen yrittänyt kirjoitella ainakin silloin tällöin, että ilahtuisitte... mutta nyt on veto pois. Uusi työ alkoi, pojalla koulu ja ...seliseli.

Uusia käsitöitä ei ole valmistunut. Mitä nyt aikalailla housujen polvia paikkailtu. Neulepuolen työt ovat ihan jumissa, hartiat eivät nyt jaksa mukana tahdissa. Nyt vaan totutellaan. Olen joutunut ajattelemaan elämää ja sen päättymistä konkreettisemmin, kuin koskaan ennen. Sitä, miten ottaa lähelleen toinen ihminen, jonka kumppani on juuri nukkunut pois. Sellainen, jonka kanssa ei päästy läheisiksi, sillä se kumppani oli perheen koossapitävä voima.
Entä, jos ei-niin-läheinen lähiomainen on vielä elossa, mutta tietää ja huolehtii jo siitä, mitä sen jälkeen. Miten sanon hänelle, että hän on yhä rakas, vaikkemme milloinkaan olleet kiinnostuneet samoista asioista? Onko sopivaa luvata tänne jäävälle osapuolelle, että minä tahdon auttaa häntä sitten kun? Vai olisiko sopivampaa olla sivelemättä suolaa haavoihin nyt, kun lanka elämään on niin hauras... ellemme puhuisikaan kovin paljon nyt... en tiedä, en osaa ajatella näin kipeitä asioita aivan loppuun saakka. Tällaista tänne kuuluu. Terveisin ystävänne "väitättevaanettämuljaanasioita".

tiistai 25. elokuuta 2009

Vähän uutta silmäniloksi

Pientä uutta tuli hankittua. Pojan japani-huoneeseen yövalo. Olkkarissa vanha Singer sai koristeekseen sekalaisen nipun tavaraa, jotka nyt vaan sattumalta sopivat yhteen.