Taas hemmotellaan neulojaa! (Ulla tuli)

Uusi ulla on ilmestynyt. Ihana. Aluksi pikakatsoin, että ei juuri mitään mulle. Ja sitten tutustuin tarkemmin...

Vellamot on aivan ihanat! Ne on pakko neuloa, vaikka päätinkin että nuelon ne väärinpäin. En kummemmin tykkää tuosta varvasaloituksesta, enkä tiimalasikantapäästäkään. Kannatan perinteistä, hih!

Ja Kopernikus. Vitsi mikä fluffy, ja mikä kuvio. Mulle tulee heti tää!

Kennojuttuja olen aina halunnut kokeilla, sen jälkeen kun bongasin kennopipon jonkun ihanasta blogista. Tässä se toimii kokonsa puolestakin: pieni työ, nopeasti valmista.

Entä sitten nämä? Vitsi, näen jo silmissäni syysiltaisen teehetken ystävän kanssa kynttilänvalossa =)

Indilit on pakko saada! Mulla ei ole hajuakaan, millaista käytetty lanka on, mutta minähän väännän ne vaikka seiskaveikasta, kunhan saan tällaiset ihanuudet! *sisulla mennähän*

Tassunjäljet... tästä pääni kehittelee jo jotain toisenlaista, mutta lapsia siis tassutellen kuitenkin.

Verso-sukat. Näissä on se sama kaiku kuin saunasukissakin (löytyy myös Ullasta, en jaksa nyt etsiä ja linkittää). Aivan ihanat! Ehkä se on tämä mun uusi vihreä kausi?

Korkea aika kaivella ne puikot esille jostain kaapinnurkista ja lankakauppaan, ellet ole jo hakenut =)

Satu äidistä ja naurusta

Olipa kerran, ehkä jopa toisenkin kerran, äiti jolla oli tavattoman tylsä iltapäivä. Äiti istui neulomassa uusia juttujaa, joita hän ei vielä voinut blogata, sillä kaikki neuletyöt olivat kesken. Äidissä oli niin paljon perfektionistia, ettei hän sallinut itselleen mitään kesken jäänyttä esiteltäväksi kanssaihmisilleen.

Äiti keksi kotitöidensä lomassa käydä katsomassa pihassa. Itsetehdyn kukkapylvään päässä istui eräs kurpitsapoika, oranssi ja iloinen, vaan varsin ilkikurinen ja villikko. Se näytti siltä, kuin silläkin olisi ollut kylmä ja tylsähkö päivä.

Äiti alkoi kertoa kurpitsapojalle vitsejä. Toinen toistaan paremmat vitsit lennähtelivät syksyn lehtien kanssa kilpaa. Seassa hyppeli muutama blondivitsi, jokunen ruotsalaiskasku, pikkukalle-tarinakin saattoi kurkistaa jostakin kulman takaa ja yllättää sekä kurpitsapojan että äidin itsensäkin. Ei kulunut pitkään, kun kurpitsapoikaa alkoi naurattaa. Se nauroi niin makeasti, että pienet kastepisarat tipahtelivat sen silmäkulmista ja suupielet venyivät korviin saakka.

Kurpitsapoika kikatti ja hörötti niin, että se keikahti pyöreän pohjansa päällä selälleen.



Se ei enää osannut lopettaa käkättämistä, vaan se venyi ja vanui alaspäin, suupielet yhä virneessä ja silmät sirrillään.



Pihassa kurpitsa nauraa edelleen, ja jos sattuukin käymään niin, että äidille tulee toinen tylsä päivä, äiti voi aina palata lukemaan satua omasta vitsailupäivästään, eikä hänellä enää milloinkaan ole tylsää.

Sen pituinen se. Tai levyinen. Tässä tapauksessa.

Mummo

<--*kliketi klik*

Voihan Mummo! Tämä on ihan parasta viihdettä!!

Ostoksia

Mulla kyllä piti olla shoppailuvapaa kuukausi, mutkun mutkun! Kävin pikakaupassa eräässä halpamarketissa, ja siellä nämä oli laitettu ihan kassan eteen. Pakkohan mun oli, sitäpaitsi vanha siivilä oli sellaista vallan epäkäytännöllistä kädessäpidettävää mallia, ja siinä oli lankakin poikki pohjasta, ja se teki mulle jo haavankin... lisää selityksiä ja syitä pyydettäessä sähkpostiin *virn*



Karkkikaulanauhasetti on yhtä pientä tyttöstä varten, ei itselle. Ja sehän nyt sentään sallitaan, joohan?! Kyllähän joka prinsessa nyt yhden kaulanauhan on itse askarrellut?

In love!

Ihan vaan pikapostauksena aamunäkymää kylppäristä: minun ja Karvaisen hammasharjatkin tnutuvat olevan rakkauden pauloissa =)

Sara arpoo

Toisella Saralla on arpajaiset. <--*klik* Lupasin linkittää omaani, pitäähän sitä nyt kaimaa autella! =)

Mouse

Pikatyönä Huopasesta hiiri. Pesukoneessa 60 asteessa, ja silti jäi isoksi. Kelpasi kaverin kissoille kivasti (runnottiin ensimmäisen viisiminuuttisen aikana ja pestiin karhealla kielellä seuraavan viisiminuuttisen aikana).