Kurpitsajuttua

Aiona ja edelleen jatkan tätä kurpitsateemaa. Ensin ne koristivat pöydällä asetelmassa. Sitten koverrettiin kuoresta lyhty. Nyt sisältö on keiteltynä kasaan ja purkit koristeltuina jatkomatkailua varten.





Paperiaskartelua tänään: siinä missä äiti kirjoitteli tölkin nimilappusia, lapsi pisti piirrellen. Siitä tulee taiteilija! 7-vee piirtää kolmiulotteisia kuvia (olen sanaton)!

Syysaskareet

Tänään Mutkan kanssa askarreltiin. Minä leikkasin ja kaiversin, Mutka nyppi ja yritti saada otetta siemenistä. Lips! Naps! =)

Padassakin porisee, mutta tälllä kertaa pelkkää askartelua.

Taso (ei minun vaan keittiön)

Karvainen ukkokultani löysi (siis kaiveli esiin) kauan marinoituneen marmoritason. pesin sen ja Karvainen kokosi. Se sopi kuin nakutettu keittiön alakaappien päälle, johon olinkin haaveillut jotain muuta kuin sitä vanhaa harmaata rikkinäistä kantta.

(Pelkkiä?) kuulumisia

Lupailin kertoa Porin reissun saaliista. En kuitenkaan jaksanut enää penkoa niitä useita, ihania vaatekappaleita ja esineitä kaapeista kuvattavaksi. Kiinalaisravintolan antia silti. Kuva kertookin, että ravintola on kauniisti ja aistillisesti sisustettu. Taustalla soi kaunis, rauhallinen kiinalainen kieli- ja puhallinsoitinmusiikki. Ruoka oli hyvää, suorastaan taivaallista - tiedän, monissa etnoravintoloissa vierailleena, että aina eivät miljöö, ruoan maku tai hinta, tai edes asiakaspalvelu ole kuvailtavissa kohtulliseksikaan.
Täällä tarjoilija tuli paikalle hymyillen ja hieman kumartaen =) Kuin oikeasti kiinassa ikään! Jäi hyvä mieli, kaikin puolin.



Nämä kotoa. Sain ystävältä tällaisia ihanuuksia! Katselin tarveaineita tovin ja päätin, että tänään niistä ei tehdä mitään. Muuta kuin asetelma. Minusta se on kaunis ja syksyinen, sääli vaan, että suurin osa porisee pian padassa! =)

P.S. Kenellä olis lainata lasitölkkejä... pihlajanmarjahyytelötkin huutelee tekijäänsä.

Edith: Ihmettelin viimeaikoina otamieni kuvan laatua (mm. kurpitsakuva). Havaitsin tänään, perjantaiaamuna klo 05.09, että kameran asetukset ovat olleet maisemakuvauksella. Miksi ihmeessä?! Ja eikö mulla ole muuta tekemistä tähän aikaan, yleensä normaalit ihmiset nukkuu tällä kellonlyömällä. Heräsin ennen aikojani ja tässä sitä sit ollaan. Huomenta vaan.

Lankoskella

Kävimme pikapyrähdyksellä Lankosken vanhalla padolla. Ravintola Köffi (kioski se minusta kyllä on)on aina kasitiellä pakkopysähdyksen paikka: siellä on viihtyisää, yleensä rauhallista, hyvää ruokaa. Lapset tilaavat huipputerveellistä - hampurilaista, ranskalaisia, nakkeja... äiti yleensä tyytyy kahviin, koska vatsanympärys ei siedä noita ihania grillimässyjä =)







"lentävä lapsonen"

Joka kerta myös vanhaa koskea on käytävä ihailemassa. Tällä kerralla meillä oli enemmänkin seikkailuaikaa, ja kosken takaa löysimme aivan ihanan vanhan padon. Mutka sanoi, että kivenkoloissa näkyi käärmeitä. Mikä ettei, mutta tulimme kohtuullisen kiireellä kivikosta pois.

Päälle päätteeksi lapsen matkatessa viikonloppureissulleen minä jäin Pori cityyn viettämään ihanaa aikaa pitkäaikaisen uskotun ystävän kanssa. Kävimme innokkaina kirpputoreilla ja illalla ravintolassa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa =)

Hiljaisuus

Olettehan tietenkin huomanneetkin, että täällä on hiljaista. Olen yrittänyt kirjoitella ainakin silloin tällöin, että ilahtuisitte... mutta nyt on veto pois. Uusi työ alkoi, pojalla koulu ja ...seliseli.

Uusia käsitöitä ei ole valmistunut. Mitä nyt aikalailla housujen polvia paikkailtu. Neulepuolen työt ovat ihan jumissa, hartiat eivät nyt jaksa mukana tahdissa. Nyt vaan totutellaan. Olen joutunut ajattelemaan elämää ja sen päättymistä konkreettisemmin, kuin koskaan ennen. Sitä, miten ottaa lähelleen toinen ihminen, jonka kumppani on juuri nukkunut pois. Sellainen, jonka kanssa ei päästy läheisiksi, sillä se kumppani oli perheen koossapitävä voima.
Entä, jos ei-niin-läheinen lähiomainen on vielä elossa, mutta tietää ja huolehtii jo siitä, mitä sen jälkeen. Miten sanon hänelle, että hän on yhä rakas, vaikkemme milloinkaan olleet kiinnostuneet samoista asioista? Onko sopivaa luvata tänne jäävälle osapuolelle, että minä tahdon auttaa häntä sitten kun? Vai olisiko sopivampaa olla sivelemättä suolaa haavoihin nyt, kun lanka elämään on niin hauras... ellemme puhuisikaan kovin paljon nyt... en tiedä, en osaa ajatella näin kipeitä asioita aivan loppuun saakka. Tällaista tänne kuuluu. Terveisin ystävänne "väitättevaanettämuljaanasioita".

Vähän uutta silmäniloksi

Pientä uutta tuli hankittua. Pojan japani-huoneeseen yövalo. Olkkarissa vanha Singer sai koristeekseen sekalaisen nipun tavaraa, jotka nyt vaan sattumalta sopivat yhteen.