Kesäompeluksia

Pojalla hajosi pyörällä kaatuessa sekä polvi että shortsit. Pikapikaa peruskaavalla uudet ihanasta trikoosta. Tuli kuulemma hyvät, mukavat ja viileät. Kuviossa on vihreitä tennispelaajia mustavalkoisella raitakentällä. Aikaa meni kaavoituksineen tunnin verran
Jippona tein sisäpuolelle pieneen hihnaan kiinnitetyn pussin, joka hoitelee taskun virkaa kännykkää ja rahoja varten.



Ja kun se pyöräkin oli aivan uusi ja itse maalattu! (Huomatkaa upea sateenkaaripenkinpäällinen, made by äiti :) )

Spinwheel

Kyllä siinä (taas) niin pääsi käymään. Tekeleet matkustivat vastaanottajalle ennen kuin ehdin kuvaa ottaa. Onneksi sentään saajapäässäkin kirjoitellaan:
Kuvia siis täällä, ja tekstiä myös ihanassa pikku blogissa.

Kovasti on kyselty sekä ohjeita että valmiita töitä. Kyllä, teen mielelläni tilauksesta jos osaan. Ja kyllä, jos ohje on omani, kerron mielelläni. Ja lopuksi Ei, en pyydä maksua ohjeista. Vain työstä vähän ja materiaalikulut.


Arvonta on suoritettu: voittajaksi nousi Neitoisen lappunen. Lähettäisitkö sähköpostiin tietojasi, niin paketti tulee... ömm... joskus. Mulla kävi nimittäin niin, että ompelukone hajosi eilen. Katsomme, saako sen kuntoon pian.

Kesäpäiviä rannikolla

Olemme olleet lomalla. Turussa aika kului nopeasti, ja meillä oli hauskaa. Mummin kanssa ajelimme muutamaan lasten toivepaikkaan ja vain nautimme lasten riemukkaasta leikistä ja upeista hellepäivistä.





Kasvitieteellisessä puutarhassa näimme kukkasten lisäksi myös esihistoriallisen lentoliskon. "Onko se ihan oikea?" -Oli se, ihan varmasti.

Juhannus ilman juhlaa?

Onko aina pakko juhlia? Kutsua kavereita tai mennä jonkun luo, syödä itsensä turvoksiin ja juoda seuraava päivä pilalle? Meillä kun ei juoda, eikä nyt ole viime viikkoina kauheammin syötykään, tehtiin Juhannuksena ihan jotain muuta.




Käytiin kotieläinpuistossa. Nähtiin Hevoset, lehmät, lampaat ja kuvissa näkyvät otukset. Kesyjä olivat.


Maalattiin kesäfillari. Hiontoineen ynnämuisineen tässä meni päivä. Nyt enää kokoaminen ja ajelu voi alkaa!


Painittiin aurinkoisella pihalla. Kuka otti vähän tosissaan ja kuka ei... :)

Meillä oli mukavaa. Ilman viinaksia ja ilman mitään sen erikoisempaa järjestelyä. Tänään matkataan Mummin luo toiveissa vähän yhdessäoloa ja mukavaa jutustelua. Toivottavasti pelataan Afrikan Tähteä!

Suljetaan samalla tuo arvonta.

Matkalta

Kävimme Karvaisen kanssa ajelulla etelämmässä. Säätiedotus lupasi ukkosta ja salamointia. Minusta on ihanaa istua lämpimässä autossa ajellen ja maisemaa katsellen, kun sade rummuttaa ikkunaan ja ympärillä jylisee. Siinä on ihminen aika pieni kaiken luonnon voiman keskellä.

Ihan ukkosen keskipisteeseen emme päässeet, mutta tunnelma oli kauniin synkkä.

Ukkosen lähestyessä:

Edistystä

Lomahommat etenee. Lastenhuoneen seinä on jo maalattu, three to go! Harkitsen vakavasti sapluunamaalausta johonkin kohtaan piristykseksi. Osais vaan...

Appelsiini on kasvanut ja siihen on tullut reuna.



Arvontapalkinnon muoto alkaa selkiytyä. Pidetään silti vielä yllätyksenä, vaikka paljastetaankin, että se taitaa olla ommeltua.

Tonnipippalot

Hei, kohtsilleen kävijälaskurissa on tonni täynnä! Kiitos kaikille ihanille lukijoille, ja vielä enemmän: kiitos erityisesti jokaiselle kommentoineelle. Ne lämmittävät sydäntä joka kerran!



Juhlan kunniaksi: Simca tonni. Lyhyen tyylikkäästi.

Edit: Tärkein unohtui: voishan täältä jotain palkintoakin herua kommentoineille =) Laita yhteystietosi jollakin keinoin mukaan, niin kontaktoin sitten arvonnan voittajaa. Palkinto on kehitysvaiheessa, eli en lupaa nyt mitään :)

Appelsiini?

...vai mikä se tässä sohvan nurkalla paistelee?



Saa arvata, mikä tästä tulee!

Myydään hyvään kotiin

Kahden päivän työn tulos: ihana keijukaismekko. Ohje omasta päästä (saatavilla jos jotakuta kiinnostaa). Tämäkin olis nyt myynnissä, koska meiltä ei käyttäjää löydy. Koko on vallan joustava, tämä menee noin kolmevuotiaasta jopa seitsemään vuotiaalle. Meidän seiskavuotias remujätkä sovitti sitä, ja tunikamallisenakin se olis aika kaunis. Ei nyt sentään pojalle :)

Lanka italialaista puuvillalankaa, menekki noin 300g. Vinkkaa lootaan tai s-postiin, jos sinulla olisi käyttöä tällaiselle ihastukselle!

Kuvassa mekko on vielä pingotuksessa, ja kuvakin on huono. Väri on ihan ehta vaaleanpunainen ja kuvio tulee näkyviin paremmin salamattomassa kuvassa.

Myyntiin vaan

Kiinnostaako jotakuta italialainen puuvillalanka? Tämä on ihanan pehmeää, luonnonvalkoista puhdasta puuvillaa, mutta minä en kertakaikkiaan keksi mitä ihmettä siitä voisi neuloa! puikkosuositus on 2-3 tälle, aika ohkaista on.

Kommentoi lootaan tai laita postia, jos sinulla olisi käyttöä tälle. Minulla ei pitkän mietinnänkään jälkeen ole.

Näitä olisi yhdeksän 50g:n kerää.

Kolmannen sadepäivän virittelyä

Vielä vaan sataa ja on kylmä. Ulkona ei voi tehdä mitään, ainakaan jos on tällainen vilukissa kuin minä. Ajatuskin palelee, ettäkö tuonne. Siellähän pysyisi melkein lumi maasssa!

Aika kuluu kovin hitaasti, kun mutkallakaan ei ole juuri mitään mielekästä tekemistä. Askartelimme tänään kortteja (tai Mutka askarteli, äiti vaan tylsästi neuloi). Nyt on jotain erityistä pingottumassa sängyllä. Nukun varmaan ensi yön lattialla?

Kuva kevätkukkasista, kun ei nyt muutakaan irtoa =)



Siinä se on narsisti kavereineen.

Suru

Mamma on lähdössä. Saattohoitokodissa, emme kukaan tiedä, milloin on viimeinen hetki. Se pelottaa, suututtaa, itkettää. Olen tehnyt surutyötä etukäteen hiljalleen, neulonut valkoista pitsineulehuivia Mammalle ehkä viimeiseksi lahjakseni.

Mamma on ollut minulle toivon, uskon ja luottamuksen peruskallio. Vaikka kaikki muu menisi mönkään, häneen olen aina voinut turvata. Tuo vahva, vaikka hauras, vakava, vaikka hymyilevä. Rakas mamma.

Kunpa pääsisin käymään häntä katsomassa. Vaan juuri nyt olen rahaton, eikä matka ole ihan lyhyt. Kertoisin, miten paljon hän on minulle antanut ja miten paljosta jään hänelle velkaa. Senkin kertoisin, kuinka suunnaton on suru ja luopumisen tuska. Hän ymmärtäisi kyllä. Vaikka sanoikin soittaessaan, ettei saa itkeä. Ei hänkään itkenyt. Mutta minä itkin, lohduttomia kyyneliä puhelimen kautta. Itkin neuloessani pitsihuivia, itken kirjoittaessani. Eikä vielä ole edes aika.

Aika, jos suo, parantaa haavat ja tuskan. Aion ehtiä Mamman luo.

Bileet!!

Vietettiin Mutkan 7-v. syntymäpäiväjuhlia vähän toisenlaisella tavalla, kuinkas muutenkaan muusikkojen jälkikasvun kanssa...

Mutkalle varattiin paikallinen seuraintalo, soiteltiin pari tuttavaa hoitamaan musiikkipuoli. Oli valot ja jytät, ja kakun koristeeksi Iskä tuli esiintymään. Rokki soi ja tenavat laittoivat menovaihteen päälle. Minä pysyttelin parrasvaloista kauempana ja tarjoilin kaikille karkkia ja limuskaa.

Tähtihetki: Iskä nosti mutkan lavalle kanssaan. Voi pienen pojan (Korjaan: ison pojan) onnea ja ylpeyttä!



Aivan ihanaa. Näistä muistoista riittää vieäl pitkälle kesään.