Jos olen jotakin oppinut tässä vuosien mittaan, on se tämä laiskottelu. Sallin itseni levätä väsyneenä, enkä edes yritä pakottaa itseäni yhtään mihinkään, mitä en tunne jaksavani. Olkoon sotkuista, kyllä ne sitten tulee siivottua kun jaksan. Eikä tässä maailmassa p**ka lopu. Sitä silti ihmettelen, mistä ihmeestä sitä ihan joka päivälle riittääkin! =)
Vähän sain tänään valmiiksikin, sitäkin hiljalleen ja asia kerrallaan. Ensin hakattiin katolta tippuneet lumet maasta ja siistittiin piha, sitten korjattiin puhjennut puhallettava lumiliukuvehje. Muutoin ollaankin vaan oltu ja lojuttu, puhuttu hiljaksiin ja minä tietenkin neuloin. Kuvia tässä:
Pipo pienelle tytölle. Tulikin aika kiva, kun tuosta vaan omasta päästä alkoi tikuttaa ja lisäs sopivasti tilaisuuden tullen parit palmikonkierrot. Nice.
Sukat sille samalle tytölle, nirkkoreunalla ja pitsisydämellä. Pieni on kaunista, eikö? Lankana näissä muuten joku monta vuotta sitten "ostin kun kerta halavalla sain"-periaatteella hankittu puuvillalanka. Nimeä en muista, mutta mukavan pehmeä neuloa ja just sopivan paksu kolmosen puikoille. Tykkäsin. Vielä lähikuva sydänkuviosta...
Hassut värierot. Oikeasti väri on edellisen postauksen vauvanlapasissa nähty ihana kirkkaan pinkki. Lähikuva otettiin Karvaisen suosiollisella avustuksella. Olen onnellinen, että sitä edes vähän kiinnostaa. =) Kuka bongaa kuvasta karvan?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti