Puolivalmista

Onnentunne on miltei huumaava: huone on puolittain valmis, huonekalut kutakuinkin omilla paikoillaan ja uutta verhoa yms. ostettu vaikka miten. Tällainen se on nyt:







Kuvista voi päätellä, millainen sisustuksesta on tulossa. Ihan itse valitsi, 7vee.

Olenko kärsimätön?

Miten tämä nyt tuntuu siltä, ettei remppa edisty juuri yhtään? On totta, että viimeinen seinä on hiontaa ja maalausta vaille valmis. Nurkat on suoristettu ja nauhoitettu, pohjamaalaus tehty. Huonekalut ne vaan kiertää kehää keskellä huonetta sen mukaan, mitä kohtaa seinissä käsitellään. minusta pitäisi olla valmista nyt! Tai mieluummin eilen! (Ja inhoan hioa, paklata ja maalata listoja, kun ne on sellaiset vanhat ja muotoillut - menee ikä, terveys ja hermotkin. Jäähän mulle sentään ne listat...)

Tältä täällä nyt kuitenkin näyttää, tänään maalaan viimeisetkin harmaat piiloon.



Käytiin eilen ostoksilla. Päädyttiin siihen, että koska tämän kokoisiin ikkunoihin ei saa rullaverhoja kuin mittatilaustyönä, ostimme pojalle tuplapaneelitangot. Siten verhot liikkuvat ikkunassa kätsästi, ja saamme pimennettyä edes osittain. Tangot oli tietenkin mustat, ison pojan tyyliin (poika on siis 7vee).

Pakko-ostos oli musta kaksipuoleinen asemankello. Sopii huoneeseen kuin kiikarit hirvelle. Mutta näistä kuvia myöhemmin, kun ne ovat seinässä omilla paikoillaan. Ja kun nyt ensin keksitään, millaiset verhot herra tahtoo.

Tunnustan! Tunnustan! Poika näki shoppailureissullaan kesätorin ja siellä munkkikioskin. Ei ne muknkit mitään, muttakun silmät bongasivat torin laidalta aivan uuden, korkkaamattoman lankakaupan! Ja nyt se ylistysosuus, jonka pitäisi peittää alleen sen langan hinnan tuomasta syyllisyydestä... Palvelu oli ihanaa! Myyjä kertoi kaikista ihanista uutuuksista (tiesittekös, että nykyään saa antibakteerista lankaa, jonka teho perustuu ravuista saatavaan kitiiniin? Kukapa ei rapulankaa tahtoisi... paitsi minä, joka jo hypistelin. Ja kun kuulin mitä se oli, juuri ja juuri kykenin hillitsemään kiljaisun, joka pyrki minusta ulos...)

Sain opastusta ja mukavan juttutuokion. Lisäksi myyjä kysyi, tahdonko asiakaskortin, jolla saan kuuden ostoksen jälkeen 30% alennuksella lankaa... Sukkalangat olivat kaikki alennuksessa, ja niitä sitten kannustuksen saatuani ostin, uuttakin ja erilaista - rohkaistuin kokeilemaan. Ja tuhlaamaan. Kaupan nimi on Käsi-Ala, sillä on kuulemma kesämyymälä jossain Turun saaristossa.

Tällaisia tarttui mukaan. Kuvassa only osa saalista, mutkun ne oli samanlaisia.

Asioilla

Kesäaikaan on valitettavasti myös hoidettava asioita, sellaisia jotka eivät niin miellytä. Ei se niin kurjaa ole, jos onnistuu yhdistämään reissuun käynnin vähän muuallakin!

Taas se postaa jotain yhtä tylsää...

Joo, tylsästi vaan sukat. Annettiin niille pojan kanssa nimeksi Yrjö-sukat. Kuvastaa väriä parhaiten.



Kerään aina jääneet langanjämät lasipurkkiin. Siellä niitä muhii, erilaisia ja erivärisiä. Pidän niitä tietokonelipaston päällä koristeena puikkojen kanssa. Siitä se on helppo napata, jos alkaa neulotuttaa. Tästä purkista kaiveltiin ainekset näihin sukkiin: pätkä tätä, pätkä tuota... kunnes lankapurkki oli taas hiukan tyhjempi.

Mistä sinä olet kotoisin?

Joskus tuntuu, ettei mikään ole mistään kotoisin. Tulin ajatelleeksi teitä, lukijani. Mistä te olette? Olisin onnellinen, jos jokainen jättäisi kommentin kotipaikkakunnastaan, vaikka sitten nimettömänä, ellei tahdo henkilöllisyyttään paljastaa.

Minä olen täältä. Paikkaa en mainitse omalla nimelläni, mutta kuvan saatte. Lainatun sellaisen tosin.

Pelkkää sukkaa

Karvaisen talvivarustusta. Tästä hauskasta seiskaveikasta, jossa kuviot tulisivat paremmin esille pienessä koossa, mutta tällä kertaa noin neljäkutosena.

Projekti edistyy

Vielä yksi seinä maalaamatta ja viimeistelyt. Sitten voin aloittaa patterin maalauksella ja listojen kunnostuksella uudelleen! On se vaan hauskaa, miten tunnelma muuttuu, mitä vaaleammaksi mennään...



Yhdet pienet sukat Lina-palmikolla. Nämä kuuluvat sarjaan "ei tietoa kenelle, muttakun oli kokeiltava".

Ulkona paistaa aurinko! Jei! Mukavaa päivää, lukijani!

Kohta mä haukkaan...

Noniin, nyt se kävi taas. Koukutus. Selailin muutamaa kodinehostusblogia, ja huokailin valmiita kuvia. Toisaalta olin onnellinen, ettei täällä ihan noin pitkälle tarvitse mennä... Nälkä kasvaa syödessä, kuitenkin. Saattaapi olla, että näiden sadanseitsemänkymmenentuhannen idean ja ajatuksen kanssa haukkaan kohta aivan liian suuren palan.

Nyt ei ihan aikuisten oikeesti ole kuvia. On satanut kaksi päivää, eikä mitään ole käsityön puolella valmistunut. Ja sitä hiljalleen maalautuvaa seinää olisi niin tylsä katsella kaiket päivät. Uskokaa pois, tiedän mistä puhun! =)

Tuntuu nyt vähän lohduttomalta

Ja loputtomaltakin. Tämä lastenhuoneen remppa. Olen jo pian kuukauden repinyt, siistinyt, täyttänyt, suoristanut ja hionut. Vähän maalannutkin. Hengityselimet ovat pohjiaan myöten täynnä tasoitteenpölyä ja Ulkoisesti muistutan lähinnä vanhan kartanon kmmitusta pitkine harmaine hiuksineni. Pakkeli kun on harmaata, ja hiontapöly tarttuu kiinni joka paikkaan...

Tältä meillä nyt näyttää. Hujanhajan.

Vastaus eiliselle ja ikäväkuva

Eilisessä kuvassa oli mun ikioman auton vastapesty ja -vahattu konepelti pienen sateen jättämin pisaroin. On se vaan upeaa, että voi peilata itseään peilipinnalta. =)
Mutka lähti kesälomareissuun.


Vastaleikattu "mähaluunsitteirokeesin"-tukka. On se niin rakas! Ikävä on jo.

Kuvaton polkkaus

Vähän ahistaa nyt... arvontalahjoista olisi kuviakin, mutten voi niitä esitellä ennen, kuin saaja on ne vastaanottanut. Menee muuten yllätys pilalle. Siispä kirjoittelen vaihteeksi niitä näitä.

Talo on hiljainen, olen ihan yksin kotona. Koko viikon. Valinnanvaikeus: aloitanko tiskaamalla, siivoamalla vessan, imuroimalla, järjestelemällä... vaiko menenkö hieromaan intiimimpää tuttavuutta tuon puolivalmiiksi pakkeloidun lastenhuoneen seinän kanssa?

Ainiin, ja onhan minulla tähänkin kuva! Pankaas arvaten, mikä kuvassa on :)



Kerron vastauksen huomenna!

Hamonen

Tekaisin aamusella pienen hameen, sillä kangasta oli jäänyt ja se oli mukavan ohutta kesävermeeksi. Taaskaan en tiedä, minne tämän sijoittaisi - meillä on vähän hankalaa kun tuttavapiirissä ei ole tyttösiä, ja mieleni tekee valtavasti kokeilla kaikenlaista röyhelöä ja pitsiä.

Tämä olisi siis myynnissä jollekin pikkuiselle.



Edessä on pieni tasku, jotta prinsessan lemmikkileppäkertut tai vaikka kissankulta kulkee mukana =)



Vyötäröllä leveä, pehmeä kuminauha, vyötärönympärys 50cm, mutta joustaa ainakin 60cm:iin saakka olematta kireä.
Koko hameen korkeus noin 40cm. Väri on todenmukaisempi koko hameen kuvassa: kankaan pohjana farkkumainen beige ja kuviot harmaat/violetit kukkaset. Kuka mitenkin värin näkee.

Hintaa ajattelin ehkä 12 euron verran, mitä mieltä olette?

Valtava!

Katsokaa, miten mielettömän suuret ja kauniit kukat meidän pionissa on! Vertailun vuoksi yritin ujuttaa omaa kättä kuvaan myös. Ja mulla on hei suuret kädet ollakseni nainen!



Meidän melkein kesy kissa löytyi yliajettuna. Oli ihan lähellä kotia ja varmaan tulossa syömään. Itku tuli. Hautasimme sen yhdessä pihan perälle koivun juureen, ja teimme ristin. Hyvää matkaa taivaaseen, Kisu!

Kierrätettyä

Yllätyimme iloisesti viime perjantain kauppareissulla: lähikylän kirkolla oli kesätori. Äiti sai kahvia ja Mutka lettua kermavaahdolla. Torilla oli myös kirppari, divari (josta ostimme iltasatukirjoiksi mm. Kaisa Ikolan Hullu Luokka-sarjaa sekä Viisikkoa), ja uusi kierrätyskeskus-kirpputoriyhdistelmä. Asiaan siis.

Meille kotiutui kierrätetyt rullaluistimet, tai oikeastaan kahdet. Molemmille pojillle omat. Suojat löydettiin onneksi ihan kotoa: olen suuressa kaukoviisaudessani ostanut sellaiset ammoisina aikoina ja nyt ne kelpaavat!


Näin meillä harjoiteltiin. Äiti kans, onneksi siitä ei kukaan ottanut kuvia :)


Myös kotinurmikolla voi harrastaa jonkinasteista rullamäenlaskua?

Pienemmätkin

Koska isoveli sai uudet shortsit, pienemmälle kans. Hyvät.

Hiljaisuus

Täällä valmistuu jotain, mistä kuvia ja vihjeitä vasta myöhemmin, kun homma on perillä. *Hyshys*

Sen sijaan ilahdutan teitä kuvalla pionista, joka kukkii nyt.

Apuva pyytää Hän

Pelukone toimii taas, ihana Karvainen korjasi!

Nyt on äidillä ongelma. Fillarin penkinpäällisestä jäi aika mälli kangasta yli, eikä meillä oikein kukaan käytä tällaista kuosia. Kertokaa ihanat kanssapolkkaajat, mitä tästä voisi tehdä? Vai pannaanko jakoon, kuka haluaa?
Kangas on ihan trikoota. Tuntui olevan laadukasta ja rullaamatonta, helposti ommeltavaakin. Kuviona valkoisella pohjalla siis turkooseja pilviä ja sateenkaaret aurinkoineen - minusta ihanaa, kesäistä. Mutkun mutkun.



Tätä on noin parin metrin palanen, kyllä siitä saisi jollekin tytölle paidan ja housut, tai mekonkin, tai vaikka aikuisellekin jotain. Kun vaan osais käyttää.

Herkkää

Kuva on miltei luvattoman huono, mutta kohde toista maata. Akileija kukkii! Tämä oli niistä hentoisista ensimmäinen.