sunnuntai 16. elokuuta 2009

Vieras

Nyt se tapahtui! Olen yrittänyt ja odottanut - ja vihdoin hän saapui. Ruoan houkutus kävi liian suureksi.



Hän oli ujo, ja tuli sievästi kävellen ja käänsi selkänsä. Ennen kuin huomasi, että ylhäällä on aivan häntä varten!



perjantai 14. elokuuta 2009

Viikonlopun viettoon



Kävimme kaupassa. Meille tulee vieraita, tai siis tuttuja. Oli viikonlopun ruokasuunnitelma ja kaikki... hirveän hienoa, eikö?

...kunnes erään hyllyn päädyssä näin nämä. Miltä kuulostaisi Salmiakki-chili? Entä Vadelma-milkshake? Ja eikun kääntelemään =)

Terveisin tahdoton ja selkärangaton mainonnan uhri.

Mitenkäniin ne on auki? Minäkö muka? Keksinmuruja paketin päällä? En myönnä mitään!

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Sisustuspuuhia kirpputoreilta sekä sukulaisten varastosta

Lastenhuone saa lisää roipetta ja tavarat pääsevät järjestykseen. Upeat miekat Mutka osti itse omilla rahoillaan kirpputorilta. Kynttilälampetit saatiin lahjana sukulaiselta. Kaikki irtonainen (pokemon-korttikansioita ja sellaisia lukuunottamatta) laitetaan tästä lähin kaappeihin piiloon. Tunnelma on rauhallinen, kun kaikki ei ole avonaisilla hyllyillä. Tykkään.













Tänään alkoi Mutkan koulu. Innoissaan se juoksi koulun pihaan, kun autolla vein. Ellei olisi satanut, olisi saanut mennä pyörällä itse.

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Neule"rintama"

Tässä ei kyllä voi mistään rynnäköstä puhua. Yhdet sukat valmistui, ja nekin pientä kokoa eli kuopukselle.



lankana oli uusi tuttavuus: Viking Froya. Aivan ihanaa neuloa, sopi kolmosen puikoille (joita käytän mielelläni sukkiin). Pehmeää, kutittamatonta, soljuvaa. Ihanaa.
Ja nyt se pakollinen mutta. mutka sovitti ensimmäistä sukkaa ja unohti sen noin vartiksi jalkaan. Se nyppyyntyi ja vanui, ja aivan kuin se olisi jo puolen vuoden vanha sukka! Höh!

Kai niitä kuitenkin käyttää voi. Monoissa ja luistimissa.

maanantai 3. elokuuta 2009

Koululainen sisustaa

Huoneen remontti on ihan muutamaa listaa lukuunottamatta valmis. En malttanut osottaa verhojen yms. kanssa, kun Mutka tuli reissusta, laitoin valmiiksi. Ilahdus oli valtava: "tää on äiti tosi hieno!"

Herra on siis ihan itse päättänyt sisustuksesta ja tyylistä. Äidillä ei ollut sanansijaa, vaikka minusta tässä ei ole mitään valittamista. Ällistelin vaan, kun seitsenvuotias asteli kauppaan, haki myyjän käsiinsä ja alkoi perustella valintojaan. Suurimman osan ajasta äiti oli hiljaa ja seurasi sivusta. Vasta kassalla oli äidin vuoro toimia! =)













perjantai 31. heinäkuuta 2009

Puolivalmista

Onnentunne on miltei huumaava: huone on puolittain valmis, huonekalut kutakuinkin omilla paikoillaan ja uutta verhoa yms. ostettu vaikka miten. Tällainen se on nyt:







Kuvista voi päätellä, millainen sisustuksesta on tulossa. Ihan itse valitsi, 7vee.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Olenko kärsimätön?

Miten tämä nyt tuntuu siltä, ettei remppa edisty juuri yhtään? On totta, että viimeinen seinä on hiontaa ja maalausta vaille valmis. Nurkat on suoristettu ja nauhoitettu, pohjamaalaus tehty. Huonekalut ne vaan kiertää kehää keskellä huonetta sen mukaan, mitä kohtaa seinissä käsitellään. minusta pitäisi olla valmista nyt! Tai mieluummin eilen! (Ja inhoan hioa, paklata ja maalata listoja, kun ne on sellaiset vanhat ja muotoillut - menee ikä, terveys ja hermotkin. Jäähän mulle sentään ne listat...)

Tältä täällä nyt kuitenkin näyttää, tänään maalaan viimeisetkin harmaat piiloon.



Käytiin eilen ostoksilla. Päädyttiin siihen, että koska tämän kokoisiin ikkunoihin ei saa rullaverhoja kuin mittatilaustyönä, ostimme pojalle tuplapaneelitangot. Siten verhot liikkuvat ikkunassa kätsästi, ja saamme pimennettyä edes osittain. Tangot oli tietenkin mustat, ison pojan tyyliin (poika on siis 7vee).

Pakko-ostos oli musta kaksipuoleinen asemankello. Sopii huoneeseen kuin kiikarit hirvelle. Mutta näistä kuvia myöhemmin, kun ne ovat seinässä omilla paikoillaan. Ja kun nyt ensin keksitään, millaiset verhot herra tahtoo.

Tunnustan! Tunnustan! Poika näki shoppailureissullaan kesätorin ja siellä munkkikioskin. Ei ne muknkit mitään, muttakun silmät bongasivat torin laidalta aivan uuden, korkkaamattoman lankakaupan! Ja nyt se ylistysosuus, jonka pitäisi peittää alleen sen langan hinnan tuomasta syyllisyydestä... Palvelu oli ihanaa! Myyjä kertoi kaikista ihanista uutuuksista (tiesittekös, että nykyään saa antibakteerista lankaa, jonka teho perustuu ravuista saatavaan kitiiniin? Kukapa ei rapulankaa tahtoisi... paitsi minä, joka jo hypistelin. Ja kun kuulin mitä se oli, juuri ja juuri kykenin hillitsemään kiljaisun, joka pyrki minusta ulos...)

Sain opastusta ja mukavan juttutuokion. Lisäksi myyjä kysyi, tahdonko asiakaskortin, jolla saan kuuden ostoksen jälkeen 30% alennuksella lankaa... Sukkalangat olivat kaikki alennuksessa, ja niitä sitten kannustuksen saatuani ostin, uuttakin ja erilaista - rohkaistuin kokeilemaan. Ja tuhlaamaan. Kaupan nimi on Käsi-Ala, sillä on kuulemma kesämyymälä jossain Turun saaristossa.

Tällaisia tarttui mukaan. Kuvassa only osa saalista, mutkun ne oli samanlaisia.